Aloitus

Ajatus tähän blogiin lähti siitä, että en löytänyt vertaisia netistä. Nyt siellä ihmetellään, että ”ai et löytänyt muita alkoholistin kanssa eläviä netistä?”. Tarkoitan kuitenkin niitä sielunsisaria, jotka elävät lempeän alkoholistin kanssa.

Alkoholistin, joka ei lyö, ei sanoin eikä nyrkein. Alkoholistin, joka on uskollinen ja jonka rakkauteen luotan 100%:sti. Alkoholistin, joka ottaa minut huomioon ja harvemmin jättää minut yksin vain kadotakseen yöhön. Alkoholistin, joka juo vain olutta, joka päivä, muutamaa kovempaa krapulaa lukuun ottamatta. Alkoholistin, joka ei juo aina edes humalaan saakka ja hoitaa työnsä 99%:n varmuudella. Alkoholistin, joka ei ole kännissä aamusta iltaan eikä katoa ns. ryyppyreissuille päiviksi vaan tulee aina viereeni yöksi kotiin.

No, mikä tässä elämässä sitten on pielessä?

Se ainainen oluen ympärillä pyörivä elämä! Se, että kaipaisin yhdessäoloa ilman olutta. Se, että rahojen ollessa lopussa viedään pulloja kauppaan, jotta saadaan olutta! Se, että ”juon vain 6 olutta” tarkoittaa myöhemmin sitä, että haen kuitenkin vielä 8 olutta, mutta en varmaankaan juo niitä kaikkia”. Se, että minusta tuntuu, että minua pidetään itsestään selvyytenä. Se, että toiveitani ei kuunnella.

Mistähän sitä aloittaisi…

Tätä blogia aloittaessani, mieheni kuorsaa sohvalla vieressäni edellispäivän venymisestä johtuvaa krapulaansa.

Tulossa on levollinen ilta; mieheni on menossa auttamaan kaveriaan muutossa. ”En minä tänään mitään ota.” ”Tulen kotiin heti, kun olemme saaneet kaikki tavarat muutettua.” ”Katsotaan yhdessä jokin elokuva, kun tulen kotiin.” Jokainen lause vain vahvistaa tietoani siitä, että aamuyöllä viereeni kiipeää känninen, haiseva mies kuorsaamaan.

Olen jo ostanut itselleni illaksi herkkuruokaa ja valmistaudun katsomaan nyyhkyelokuva yksin viltin alla sohvan nurkassa. Oikeastaan oikein odotan sitä! Sitä, että saan olla illan rauhassa, yksin ja hiljaisuudessa. Viimeiset viikot on mennyt siihen, että kotiin tullessani olen oven avaessani tiennyt, että muutama olut on taas sihautettu auki. Tiedän sen siitä, että musiikki on liian lujalla tai sitten mieheni puhuu kovaäänisesti puhelimessa. Jo töistä lähtiessäni on maha alkanut muljahtelemaan. Toivon, että kotona olisi hiljaista. Pelkään, että musiikki soi. Tiedän, ja kuitenkin toivon.